Kategoriat
Pyöräilyn ilo Turinat ja tarinat

Vuoden pisin yö pyöräillen: Talvipäivänseisaus-pyöräily Helsingistä Tampereelle

Mikä on Talvipäivänseisaus-pyöräily?

Talvipäivänseisaus-pyöräilyssä on tavoitteena pyöräillä vähintään 150 kilometrin matka auringonlaskun ja -nousun välillä talvipäivänseisauksena vuoden pisimpänä yönä. Lähteä saa mistä tahansa ja matka päättyy maalipaikkaan, jonka saa valita Oulun, Tampereen, Turun ja Tallinnan välillä. Pyöräilyssä noudatetaan sääntöjä, jotka edellyttävät esimerkiksi etu- ja takavalojen sekä heijastinliivin käyttöä, korkeintaan kahden tunnin taukoja ja ajamista vähintään 15 kilometriä taukojen välissä. Pyöräillä voi joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Tarkemmat Talvipäivänseisaus-pyöräilyn säännöt Suomen pitkänmatkanpyöräilijöiden Randonneurs Finland kotisivuilta.

Onko parempaa tapaa juhlistaa vuoden pimeintä aikaa kuin hypätä pyörän selkään ja suuntaamalla kohti uusia seikkailuja? Talvipäivänseisaus-pyöräily oli juuri tätä. Seikkailua, elämyksiä ja itsensä haastamista. Kun lähdin Helsingistä kohti Tamperetta, edessäni oli 201 kilometrin taival keskellä Suomen talvea. Tämä ei ollut pelkkä pyörälenkki, vaan kokemus, joka jätti jälkensä.

Kuva minusta lähtöpaikalta Helsingin rautatieasemalta lähdön aikaan.

Valmistautuminen: unelmasta suunnitelmaksi

Aluksi ajatukseni osallistumisesta oli vain leikkiä. En ollut koskaan ennen pyöräillyt talvella näin pitkiä matkoja, en edes 100 kilometriä. Kuitenkin hyvin pian leikkimielinen ajatus osallistumisesta muuttui päätökseksi. Aloin suunnitella reittiä, ostin tarvittavat junaliput, harjoittelin pyörätietokoneen käyttöä ja testasin talvikeliin sopivaa pyöräilyvaatetusta. Opin nopeasti, että talvipyöräilyssä liika vaatetus on pahasta – merinovilla ja ohuet kerrokset pitivät minut lämpimänä ja kuivana. Tunsin samaan aikaan innostusta ja jännitystä: noin 130 muuta pyöräilijää ympäri Suomea lähtisi myös matkalle, ja Tampere oli suosituin maalipaikka.

Matkan alku: hiljaisuuden ja haasteiden yössä

Lähtöpäivänä Etelä-Suomessa oli satanut jonkin verran lunta ja lämpötila oli hieman pakkasen puolella. Helsingistä lähtiessäni pyörätiet olivat paikoin ”umpihankea” ja lumen alla oli piilossa joko jäätyneitä uria tai peilijäätä, ei siis mitkään unelmaolosuhteet pyöräilylle. Jo Tikkurilan kohdalla kaaduin peilijäällä, mutta pieni vahinko ja rikkoutunut pyörälaukku eivät pysäyttäneet matkaani. Maantiellä ajaminen sen sijaan oli nautinnollista: hiljaista, turvallista ja tiet olivat lähes kesäkunnossa. Yö oli täynnä kontrasteja – lumisia pyöräteitä, tähtiä taivaalla sekä rauhaa ja hiljaisuutta, jota ei voi sanoin kuvata.

Kuva lumisesta pyörätiestä. Lumen alta näkyy paikoin selvästi peilikirkas liukas jää.

Yhteisöllisyys ja yksinäisyys, molemmat osa elämystä

Pyöräilin matkan yksin. Kohtasin kuitenkin reitin varrella myös muita pyöräilijöitä. Taukopaikoilla, jotka olivat pääsääntöisesti 24h auki olevia huoltoasemia, oli paikoin pyöräilijöitä jopa ruuhkaksi asti. Tapahtuman yhteisöllisyys ja positiivinen henki olivat mielestäni ainutlaatuisia. Samalla yksin ajaminen pimeässä yössä tarjosi rauhaa ja hiljaisuutta, jota en ollut osannut odottaa.

Maaliin Tampereella: onnistumisen iloa

Kun saavuin aamulla Tampereelle maalipaikkaan hotelli Rosendahliin olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Sauna ja aamupala kruunasivat matkan. Talvipäivänseisaus-pyöräily jätti minulle pysyvän muiston ja vahvisti, kuinka monipuolinen ja palkitseva kulkuväline pyörä voi olla – myös talvella. En malta odottaa ensi vuotta ja ensi vuoden Talvipäivänseisaus-pyöräilyä – olen varma, että silloin minut nähdään jälleen polkemassa pyörällä jossain päin Suomea läpi vuoden pisimmän yön! 🚴✨

Kuva minusta maalissa.

Pyöräilyssä jokainen tapa on oikea

On tärkeää muistaa, että pyöräilyyn ei ole yhtä oikeaa tapaa. Joku nauttii rauhallisesta kaupunkipyöräilystä ja arkiaskareiden tai työmatkan kulkemisesta pyörällä, toinen kerää kilometrejä maantiepyörällä, ja kolmas kokeilee pyöräilyä talvisilla poluilla. Tapoja on yhtä monta kuin pyöräilijöitä ja kaikki nämä tavat ovat yhtä arvokkaita. Minulle Talvipäivänseisaus-pyöräily oli ainutlaatuinen mahdollisuus kokea pitkänmatkanpyöräilyn taika talviolosuhteissa.

Miksi pyöräillä?

Pyöräily ei ole vain liikkumista paikasta toiseen, vaan tapa kokea maailmaa uudella tavalla. Polkiessa matka ei ole vain välietappi, vaan osa elämystä. Olipa pyöräily sitten työmatka, rauhallinen sunnuntairetki tai pitkä seikkailu, rohkaisen kaikkia kokeilemaan. Pyörällä voi saavuttaa paljon enemmän kuin uskoisikaan, niin arjen kulkemisen helpottajana, elämyksissä kuin itsensä voittamisessakin. Talvipäivänseisaus-pyöräily 2024 muistutti minua siitä, että parhaat elämykset minulle löytyvät usein sieltä, missä yhdistyy hieman rohkeutta, paljon iloa ja ripaus hulluutta. Mikä innostaa sinua pyöräilemään?

Suuri kiitos tapahtuman järjestäjälle Suomen pitkänmatkanpyöräilijöille tämän pyöräilyelämyksen mahdollistamisesta!

Antti Lipponen
Kirjoittaja on Kuopion polkijat ry:n hallituksen jäsen

Tietoja pyöräilystäni:

  • Reitti: Helsinki-Vantaa-Kerava-Järvenpää-Jokela-Hyvinkää-Riihimäki-Tervakoski-Hämeenlinna-Iittala-Toijala-Viiala-Lempäälä-Tampere
  • Reitin kokonaispituus oli 201 km. Reitistä noin 133 km oli pyörätietä. Reittisuunnittelun ajatuksena minulla oli etsiä reitti, jossa olisi mahdollisimman paljon pyörätietä.
  • Taukoja pidin Keravalla, Hyvinkäällä, Riihimäellä, Hämeenlinnassa, Iittalassa ja Toijalassa.
  • Lähdin matkaan Helsingin rautatieasemalta lauantaina 21.12.2024 klo 16:00 ja maalissa olin Tampereen hotelli Rosendahlissa sunnuntaina 22.12.2024 klo 9:00.
Kategoriat
Turinat ja tarinat

Vapaaksi autosta

Meidän perheessä on pohdittu kesän aikana autosta luopumista. Olemme laiskamatoja ja niinpä valitsemme yleensä helpomman ajoneuvon eli polkupyörän. Omalle autolle on aika vähän tarvetta. Autoa käytetään kartongin ja muovin kuljettamiseen kierrätykseen sekä ehkä kerran kuussa vähän pidempiin mökkikäynteihin, luontoretkiin tai sukulaisreissuihin.

Vaikka autoa ei käyttäisi, sen kulut juoksevat. Vakuutus, autovero ja huollot tulee maksaa. Kerran vuodessa pitää muistaa hoitaa katsastus. Kustannuksista valtavin lienee auton arvon nopea aleneminen. Pelkät seisontakulut ovat lähes 200 € ja käyttökulutkin 50-100 € kuussa.

Talvella autopaikka on kuin muisto syksystä, kun siinä auto törröttää eikä lumi pääse satamaan maahan. Auton päällä lunta on sitäkin enemmän ja sekös turhauttaa silloin, kun autolla haluaisikin lähteä liikkeelle. On tunnustettava, että joskus talvi- tai kesärenkaiden vaihto on venähtänyt eikä matkaan ole päästy.

Aiemminkin perheessä on keskusteltu autosta luopumisesta. Kun lapset olivat päiväkoti-iässä, lapset kulkivat jalkapelillä ja potkupyörillä. Kun haluttiin, että perhe ja homma pysyy kasassa, kuljetettiin lapsia pyöräperäkärryssä. Esikoulussa ja ekaluokalla lapset pyöräilivät itse ja talvella nuorempaa kuljetettiin junior-istuimessa sähköpyörän kyydissä. (Lue Lasten ja perheiden pyöräily.) Ruokaostoksia tehdään lähikaupasta ja kauppojen kotiinkuljetuksella. Kaveri kertoi auton liisauksesta kesäloman ajalle. Myös ilmastonmuutoksella on ollut keskusteluissa oma painoarvonsa.

Omasta autosta luopuminen alkoi konkretisoitua äskettäin, kun perheeseen hankittiin sähköavusteinen kuormapyörä. Kuormapyörällä kulkee 200 kg ihmistä ja tavaraa. Autoilun merkitys kaventui entisestään. Joko siirrymme sanoista tekoihin ja ajatuksesta auton myyntiin? Välillä mielessä häivähtää ”voisi myydä, mutta..”. Jostain eduista voisi kuitenkin luopua ilmastonmuutoksen ja jo ihan periaatteen vuoksi. Ja pääseehän sinne mökille pyörällä tai vaikka taksilla, jos akuutti tarve tulee. Sekin on kustannuksena pieni auton omistamiseen verrattuna.

Lapsi kysyi muutama päivä sitten, onko maailmassa enää ihmisillä omia autoja, kun hän on aikuinen. En osannut vastata. Haluaisin olla hyvä esimerkki.